keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Päivä6 | Amarillo - Santa Fe






P6 | Amarillo - Santa Fe

533km | +24 - +32 | Puoliaurinkoa, aurinkoa, 66 sadepisaraa, aurinkoa... :)


Päivällispöydässä kuultua. Mikä erottaa pohojalaasen naisen ja terroristin? Vastaus. Terroristin kanssa voi neuvotella... ;)


Loistopäivä ajaa keilin puolesta... näitä täydellisiin ajopäiviin kuulua säitä tänään. Demokratia jyrää päivällispöydässä edellisenä iltana ja lähtöajaksi kello kasi. Ja ei sitten illalla tullut vielä PeterPanBiken porukoista kahden kilon pihvin syöjää. Jukka tosin lupasi että syyskuussa tulee, kun Jussin kanssa tulee kokonainen porukka pohjanmaalta. lasketaan sen varaan. Yksi pensylvenialainen kaveri näytti illalla mallia ja teki selvää 2kg lätystä lisukkeineen tasan tunnissa.


Aamiainen Adrianissa, puolimatkan krouvissa. Aika pyörähtää tunnin taaksepäin New Mexicon rajalla... ja heti rajan 0-liittymästä Route kaartaa hylättyyn kaupunkiin, jonka neljä kaistaa muuttuva heti keskustan jälkeen hiekkaränniksi ja hetkenpäästä pölyränniksi. Paikallinen TVH oli juuri käynnyt lanaamassa, mikä teki ajamisen harrikoilla vähintäänkin mielenkiintoiseksi... ja pari muksahduksen kaltaista pari pölypilven sisällä tapahtui, mutta ei edes psyykkisiä vaurioita... ;)


Puoli tuntia ennen Santa Rosaa tielle ilmestyy kunnon vesieste... jos ihan tarkkoja ollaan niin se oli kyllä siinä jos ennen tuloamme. Jari pukkaa läpi korkeimmilla vesisuihkuilla ja Jarin Road Glide rapakossa kieritetyltä vesiesteen toisella puolella. Minä vähän nynneröin ja körötin mummoa vesiesteen läpi... mutta niin hondamiehemmekin... ;)


Santa Rosassa visiitti vähön niinkuin osaksi matkaa tulleeseen automuseoon ja aavan maiseman halki Las Vegasiin. Rakennukset Santa Rosan ja Las Vegasin välillä on laskettavissa yhden käden sormin, eli etenemme rivakasti. Vähänkään isommilla teillä porukka etenee aina muodostelmassa kuin pommikonelaivue, mikä harvinaista ryhmässä, joka enimmäkseen oli toisilleen ei-tuttua ennen matkaa... ja näyttää hyvältä peileissä.


Santa Fe'ssä Sage Innin Marissa oli unohtanut syöttää varauksemme hotellin systeemiin, mutta hänen ja meidän onneksi huoneita oli vapaana riittävästi. Eli majoitumme Santa Fen vakiotukikohtaamme. Pohjalaisten naisten tehokkuus näkyy taas heti saatuamme huoneet. Ennätän tuskin saada avainta virtalukosta kun Maija ja Kaija kiitävät pyykkipussit kainaloissa kohti pesutupaa.


---


Yläkuva; Elise toteuttamassa itseään Cadillac Ranchilla... kaikissa meissä asuu pieni grafittiartisti?


Toiseksi ylin; Virallinen puolimatkan kuva Adrianissa... huomaa järjestys. Pojat polvillaan ja tytöt seisaallaan.


Keskellä; Jari ylittämässä vesiestettä... kuvaaja ei pahus vieköön ehtinyt mukaan parhaimpaan roiskumiseen mutta roiskuu vielä tässäkin.


Toiseksi alin; Leena ja Marilyn... taitaisin kyllä ottaa mieluiten ensimmäisen mukaan konepyörämatkalle.


Alakuva; Konepyöräkuljettaja Kaukinen 84 -tiellä nokka kohti New Mexicon Las Vegasia, joka poikkeaa oleellisesti Nevadan las Vegasista.