P10 | Grand Canyon - Page
337km | +22 - +34 | Aurinkoista, puoliaurinkoista, irtopisaroita, aurinkoista
Tänään siirrynkin sitten matkustusosastolle. Kari ajaa minun pyörälläni ja minä menen Maken Electran kyytiin... ja täytyy kyllä sanoa, että hyvä takapenkki tuo on apukuljettajalle. Ja hauska istua päivä kyytimiehenä... siinä on kuvaaminenkin paljon yksinkertaisempaa kuin itse ajaessa. Tuliko yhtään hyvää kuvaa on sitten kokonaan toinen juttu... ;)
Säiden jumalat suosivat meitä Grand Canyon osuudella. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta viimeiselle näköalapaikallemme, Angel Pointille saakka ja vetäytyy pilveen meidän vetäytyessämme kanjonilta. Emme ehdi pariakymmentä mailia pidemmälle kun biisoni lauma yllättää meidät positiivisesti. Noin 46 biisonin porukka napsii ruohoa Kaibabin ylänköniityillä. Ja kyllä, on niitä biisoneita villinä ja vapaana Pohjois-Amerikassa vaikka ne 1800-luvun lopussa metsästettiin liki sukupuuttoon. 5o miljoonan kanta romahti alle tuhanteen yksilöön villin metsästyksen tuloksena. Tänään laji on suojeltu ja Pohjois-Amerikassa arvellaan olevan noin 300000-4000000 yksilöä.
Biisoni niityltä emme mene Jakob Lakeen, vaan jatkamme Pageen Karin ja Leenan pyörä luokse... tai läheiseen hotelliin ainakin. Page on Lake Powelin 'pääkaupunki'... no tai portti ainakin 186 mailia pitkälle tekojärvelle. Ketään ei harmita ajaa 80 mailia takaisinpäin. Maisemat kun ovat ihan erinäköisiä valoisaan aikaan. Pagessa käyn toteamassa, että Karin ja Leenan pyörä on tallessa... ja että vastapäinen Honda -liike avaa puoliyhdeksältä. Liikkeen sisällä näkyy olevan lupaava määrä customeita, joten eiköhän sieltä yksi takarengaskin löydy.
Jukkaa eikä Maijaa ei näy Steakhousemme päivällispöydässä... syykin selviää nopeasti. Jukka saannut jostakin HD-turbulenssia napansa takaiselle alueelle. Eikkaa turbulenssit eivät kiusaa. Päivän teeluu-pihvi ja arvosanan 'erinomainen' lisäkommentilla 'paras toistaiseksi'.
---
Yläkuva; Usein osa porukastamme Point Imperialilla, joka Grand Canyonin korkein kohta... 8804 jalkaa Tyynen Valtameren pinnasta.
Toiseksi ylin; Make roikkumassa kanjonin reunakivessä... vapaata pudortusta alla 1600 metriä.
Keskellä; Elise tarkkailee, että putoaako se Make vai eikö se putoa... ei onneksi pudonnut. Paluuprosentti ollut matkoilta aina sata ja tavoitteena pitää se siinä luvussa tämänkin matkan jälkeen... ;)
Toiseksi alin; Biisoni-jengi myöhäisellä lounaalla Kaibab ylänköllä.
Alakuva; Portti Pagen tasangolle... tai alas Glens Canyoniin tarkastelusuunnasta riippuen.
