PeterPanBike Route66 2009 07

Päivä kotona 2 | Jäniksenlinna - Helsinki - Jäniksenlinna

2009-07-31T00:27:00.000-07:00

Päivä kotona 2 | Jäniksenlinna - Helsinki - Jäniksenlinna

88km | +20 - +24 | Aurinkoa ja puoliaurinkoa

Päivä on tuuheutta täynnä mutta ennen kuutta ennätän kuitenkin Boot Factoryn ovenripaan ennen sulkemisaikaa.

”Samanlaiset kiitos”, sanon myyjälle ja osoitan jaloissani olevia vajaat 70000km ajettuja, kieltämättä vähän räjähtäneen näköisiä saappaita. Minuutin kuluttua jaloissani on samanlaiset uutuuttaan hohtavat, mutta toistaiseksi monin kerroin epämukavamat buutzit... ;)

Ja Iso Kiitos, oli se kyllä aika vaihtaa reikäpohjaiset uusiin! ... yeps, porukkani keräsi kolehdin viimeisenä päivänä. Sain ohjeeksi mennä ostamaan uudet buutzit. Homma hoidettu ja nyt taas kelpaa jokukymmentätuhatta ajella... ;)

Ja oli se pahuksen mukava päästä taas moottoripyörän päälle kun oli kuukauden maailman kalleimmalla puolivalmisteella ajanut... pysyvät sisuskalutkin liikennevaloissa paikoillaan... ;) ... tämä blogi vaikenee tähän ja toivottaa oivaa ajokauden jälkipuoliskoa itse kullekin konepyöräkuljettajalle, apukuljettajalle ja isona jommaksi kummaksi tulevalle.

---

Yläkuva; Uudet saappaat juuri kotiin ajettuina.

Alakuva; Ja waterprooffia pintaan niin tulee sadekelin saappaat samalla rahalla.

Päivä15 | Los Angeles - Kansainvälinen ilmatila

2009-07-30T23:58:00.001-07:00

P15 | Los Angeles - Kansainvälinen ilmatila

24km | +24 - +29 | Aamu-usvaa, sol y sol

Kerrankin koko aamupäivä aikaa Venice Beachillä. Kenenkään lento ei lähde mihinkään ennen kello kuutta iltapäivällä. Tarkoittaa myös sitä että aikaa vetää aamulla tossut jalkaan ja lähteä rantaan aamulenkille. Hölkkään pitkälle laiturille, joka Venice Beachin ja Manhattan Beachin rajamaassa. Parikymmentä onkijaa on kokeilemassa onneaan. Kalastajien keskuudesta kuuluu myös tuttua itänaapurin kieltä. Toistasataa metriä pitkän laiturin molemmin puolin mainingit ovat monimetrisiä... surffilautailijoiden valtakuntaa. Jään laiturin nokkaan ajattomaksi hetkeksi seuraamaan surffailua, kalastusta, aamua ja Lokki Joonatania... tai sen serkkua.

Puolilta päivin tavarat ovat koossa. Ei kuitenkaan kaikilta. Elise, Leena, Kari ja Ossi jäävät vielä kolmeksi yöksi. Pyöriä palauttamaan lähdemme kuitenkin kaikki. Matkan viimeiset 24km menevät ongelmitta ja saamme makujaiset kiireisestä 405 Interstatestä, jolla ei koskaan tarvitse ajaa yksin.

Jarin pyörästä löytyy uusi 30usd’n arvoinen naarmu ha Eikan pyörästä uusi 75usd’n arvoinen naarmu. Muuten kaikki kuten lähtiessä. Omastani astinlaudat tosin ohentuneet, mutta Eagle Ridersin tarkastaja ei kiinnitä niihin huomiota. Ennen kahta kaikki on selvää. Heipatzut Californiaan jääville, vuokraamon eteen ilmestyneeseen mustaan pitkään autoon ja lentokentälle. Matka on päättyntyt. Kiitos Elise, Kaija, Leena, Maija, Hannu, Jari, Jukka, Kari, Make, Ossi, Pena loisto retkestä. Bloginkirjoittaja ei vaikene ihan vielä.

Yläkuva; The Cadillac Hotel (vaaleanpunainen vasemmalla) ja Lokki Joonatanin kaverit Venice Beachillä.

Toiseksi ylin; Kauppa on auennut.

Keskellä; Pyörät onnellisesti parijonossa Eagle Riders pihalla... tai kuten jossakin lukee Maailman Pääkonttorin pihalla.

Toiseksi alin; Elise sovittamassa pikkuharrikkaa... ties vaikka Ossi joutuu luopumaan Honda -miehen urastaan?

Alakuva; Kippis ja kulaus... Eikka kaatamassa lähtömaljoja pitkässä mustassa autossa.

Päivä14 | Barstow - Los Angeles

2009-07-26T09:39:00.000-07:00

P14 | Barstow - Los Angeles

212km | +24 - +32 | Jokunen pilven hattara.

Aamu näyttää jälleen morsiammelta ja käytämme päivän viileimmän ajotunnin Barstow - Victorville välille. Aamiainen Jonny Rebsissä missä kanat kotkottavat naisten huussissa ja siat röhkivät miesten huussissa.

Route66 rekvisiitalle on vielä kysyntää, joten aamiaiselta Victorvillen matkamuistomyymälä-museoon. Jari on ostanut t-paidan päivässä ja päivän paita tulee matkamuistomyymälämuseosta. T-paitojen lisäksi tarrat ja pinssit tuntuvat olevan kysyttyä tavaraa. Päivän suurin shopping-mylläkkä käydään kuitenkin Walgreensin apteekissa. Tulin mainostaneeksi Melatonin -nukahtamislääkettä jossakin kohtaa aikaeron tasaajana ja kysyntä oli heti suurta. Walgreensin melatoniinihylly tyhjenee nopeasti. Taisi yksi purkki jäädä kaikkein laimeinta seosta... ;)

Iltapäivällä pyörähdys Hollywood Boulevardille ja huikopalta Hollywoodissa. Tietty käymme kävellen bongaamassa tähtikadun ja kiinalaisen teatterin. Santa Monica Boulevard Hollywoodista Santa Monicaan on aina ruuhkaa täynnä mutta tänään tavallistakin enemmän. Eikalla meinaa nousta lämpö kuin hänen hurlidurlissaan tyhjäkäynnillä mutta kumpikaan ei leikkaa kiinni. Santa Monica Pierille emme tänään pääse kun kokonaan suljettu liikenteeltä viikonlopun konserttivalmisteluiden vuoksi. Ajamme rantaa ottamaan virallisen päättärikuvan hotellimme baariin päättärikaljalle. Aikaa jää vielä hyvin pulahtaa Tyynen Valtamereen huutomaan matkan pölyt ennen päivällistä.

---

Yläkuva; Aamiaisella Victorvillen kana-/sikaravintolassa.

Toiseksi ylin; Melatoniiniä shoppailemassa.

Keskellä; Hollywood Bouleward... Jukka vähän meinasi, että oma nimi tarttis myös saada katuun. Jäädään odottamaan... ;)

Toiseksi alin; Homma hoidettu. Santa Monican biitzillä virallisessa päätöskuvassa. Omaan mittariini kertyi 3595mailia... siitä kun vähentää 300 ollaan muiden pyörien maileissa, eli 3295ml / 5302km.

Alakuva; Venice Beachin kävelykatu hotellin parvekkeelta kuvattuna juuri ennen auringonlaskua.

Päivä13 | Las Vegas - Barstow

2009-07-24T17:56:00.000-07:00

P13 | Las Vegas - Barstow

566km | +29 - +51 | Pientä yläpilveä... ;)

Se oli sitten hotto päivä... kuumin ajamistani seitsemästä Routesta. Vain ensimmäinen Routemme ylti liki samaan. Mutta Death Valleyn läpi tultiin silti pitkän kaavan mukaan... ja niin koneet kuin motoristit kestivät... enemmän olin kyllä huolissani koneista, että kuinka kuumaa se ilmajäädytteinen veekakkonen kestää sauna-ajoa... kyllä se näyttää kestävän eivätkä renkaatkaan sulaneet asvalttiin vaikka asvaltin pikipaikat sulia olivat.

Vegasista aamulla lähtö rennon kaavan mukaan. Aamiainen kasilta ja matkaan ysiltä. Barstowin Superkasin uima-allas oli ympärillä heti kohta kuuden jälkeen. Kuumassa ajaminen on sikäli mielenkiintoista, että kun lämpötilä menee yli 25 asteen vaatteet alkavat vähetä, mutta kun lämpö menee yli 45 on pakko alkaa lisätä. Shortseissa ja teepaidassa ei voi ajaa koska ilmavirta on polttava. Ei siitä ehkä päivästä toiseen aivan mahdottomasti nauttisi mutta kokemuksena mielenkiintoinen. Kaija oli aika lailla sitä mieltä, että kertakokemus oli sopiva annos... ;)

Jukka ja Maija joutuivat jättämään Kuoleman Laakson väliin. Vatsaturbulenssitkin ovat ameriikassa suurempi ja Jukalla ei vielä tänään osoittanut suuria helpottamisen merkkejä. Mutta ei Maija pahana pitänyt. Nautti Barstowin uima-altaasta, joka koko iltapäivän liki yksityiskäytössä.

---

Yläkuva; Viimeinen stoppi ennen ajoa alas Death Valleyhyn... ameriikassa tilaa riittää... suuri osa vain kuivaa ja kuumaa missä ei suuri kuun varjoa enempää kasva.

Toiseksi ylin; Ostaisitko näiltä veljeksiltä käytetyn Harley Davidsonin... ;)

Keskellä; Pohjois-Ameriikan pohjalla Badwater suolajärven rannalla... oli siellä autolla liikkuviakin mutta Death Valleystä menettää oleellisimman jos sen ajaa ilmastoidulla autolla.

Toiseksi alin; Yksi päivän kolmesta keitaasta... kuuluisa sorkkarautabaari Shoshonessa.

Alakuva; Perillä Barstowissa. Leena, Kari ja Ossi olivat ensimmäisinä altaassa.

Påivä12 | Las Vegas

2009-07-24T17:29:00.000-07:00

P12 | Las Vegas

0km | +33 - +42 | Sol, Sol y Sol

Viva Las Vegas... pelivoittajia tuli sitten enemmänkin tällä matkalla. Jäin voittotaulukossa kolmanneksi 23,36 usd voitolla. Hannu voitti 50usd ja Ossi teki ennätyksen. Dollarin sijoituksella 800usd! Ossin voitosta iloitsi myös kamerakauppias joka sai siitä leijonan osan.

Oma päiväni meni enimmäkseen macin kanssa... pojat tukivat harrikavarustekauppiasta ja pohojanmaan pariskunnat kiertelivät casinosta toiseen kun pohjanmaalla ei oikein mitään vastaavaa. Keskisen onnenkylä taitaa olla lähinnä Vegasia vastaavaa mitä pohjanmaan laitamilta löytyy... ja Vesa Keskinen on tainnut käydä Vegasissa mallia ottamassa ainakin hotelliinsa.

Illalla sitten pitkään autoon... Make on sitä mieltä, että Vegasissa tarttee ajaa pitkällä autolla ja tilaa hotellin eteen kymmenisen metriä venytetyn Cadillac Escaladen. Eikä ne Vegasin valot pahalta näyttäneet limousiinissa kuplajuomalasin takaa tarkasteltuna. Naimisiin menijöitä ei ryhmästämme löydy kun kaikki potentiaaliset jo ovat. Päätämme limoajelumme HD-Cafeeseen. Ja yes, Eikka tilaa teeluuta... me muut vähän kesympää. Pää on tyynyssä joskus pikkutunneilla. Vegasin valot ja kuplajuoman kuplat vilkkuvat kilpaa keskenään niissä harvoissa aivosoluissa joissa vielä toimintaa on... ;)

---

Yläkuva; Räps sinne ja räps tänne... Make ja Pena kuvaavat Stripin ihmeitä minkä ehtivät.

Toiseksi ylin; Strippivankkurimme Escaladen sisätilaa... ei se kuitenkaa oransin Kangooni sisätiloja voita... ;)

Keskellä; TV'stä tuttu... ei välttämättä iltaretkellä olleet ryhmämmä jäsenet, mutta Stripin alkupäässä oleva Welcome to Las vegas -kyltti kyllä.

Toiseksi alin; Eikka kuivaharjoittelemassa HD'llä ajoa HD-Cafeessa, että tuntuma säilyy.

Alakuva; Vegas kulkee myös lempinimellä Sin City... ja näitä 'pelikortteja' on jaossa joka kadunkulmassa.

Päivä11 | Page - Las Vegas

2009-07-21T12:14:00.000-07:00

P11 | Page - Las Vegas

901km (Karilla ja minulla) muut 418km | +18 - +42 | aurinko, pilviä, salamoita, vettä ja kaikkea siltä väliltä.

Pagen ja Hurricanen välineen osuus tulee tänään tutuksi minulle ja Karille... höyläämme sen kolmeen kertaan... ;) Karin ja Leenan pyörän hajonnut takarengas saa yllättävän paljon ohjelmaa aikaiseksi. Olen Karin kanssa puoliysi ovenrivassa. Honda liikkeen kaveri toteaa, että Electraan on gummia. Pyörä pukille ja pojat Chevronille mehulle.

Tullessamme puolta tuntia myöhemmin takaisin, homma ei olekaan niin selvää kuin miltä näytti. Takarengasta Electraan löytyisi kyllä mutta ei -09 malliin! Syy. HD on tehnyt -09 malleihin kokonaan uuden rengaskoon, jota löytyy vain HD-kauppialta! Heureka! Ovatpa ne hurlidurlin insinöörit kuningasajatuksen keksineet. Eikä kovin kätevää matkoilla, jos HD liikettä ei mailla ei halmeille... täytyy alkaa Routeilla kuljettamaan vararengasta mukana... ;)

Halmeet olivat tänään 150mailin päässä. Ajamme porukalla Kanabiin, josta pääjoukko erkanee Maken johdolla upeaan Zions Canyoniin ja minä Karin kanssa nopsempaa reittiä Hurricaneen. Kello kaksi köytämme Hurricanen HD-liikkeen pihalla renkaan Softarin tarakalle. Kahta ja puota tuntia myöhemmin irroitamme sen Pagen Honda -liikkeen pihalla... ja ei ollut vääränlainen rengas. Yhdeltätoista ilalla olemme kaikki Vegasissa. Päivällinnen Golden Gate kasinon Manhattan ravintolan baaritiskillä ja Kari yllyttää pelimasiinoiden eteen. Valitsemme 1centin myllyt, joissa pienin panos yksi sentti! Tulos, voitan 23,36usd. Kari häviää 2usd, mutta kun huomioi ilmaisen oluen (arvo 3usd), niin Karikin voittaa 1usd... yes, jopa yhden sentin koneille saa Vegasissa ilmaiset juomat kunhan pelaa ... Jukan suurimmat pelimerkit olivat tänään Imodium-nappeja. Jukka ei vielä voitolla... ;)

---

Yläkuva; Kari päivä ensimmäistä kertaa matkalla Hurricaneen

Toiseksi ylin; Jari vie eikä Leena vikise... ;)

Keskellä; HD-Softail vararenkaalla... tarttis hurlidurli disaingereiden suunnitella vararengasteline Electran perään.

Toiseksi alin; Amerikkalainen matkailuauto mallia perus. Kokoluokka on linja-auton ja perässä yleensä maasturi... tässä tapauksessa pieni kesämökki?

Alakuva; Karin ja Leenan pyörä Pagen Hondaliikeen varikolla.

Päivä10 | Grand Canyon - Page

2009-07-21T10:56:00.000-07:00

P10 | Grand Canyon - Page

337km | +22 - +34 | Aurinkoista, puoliaurinkoista, irtopisaroita, aurinkoista

Tänään siirrynkin sitten matkustusosastolle. Kari ajaa minun pyörälläni ja minä menen Maken Electran kyytiin... ja täytyy kyllä sanoa, että hyvä takapenkki tuo on apukuljettajalle. Ja hauska istua päivä kyytimiehenä... siinä on kuvaaminenkin paljon yksinkertaisempaa kuin itse ajaessa. Tuliko yhtään hyvää kuvaa on sitten kokonaan toinen juttu... ;)

Säiden jumalat suosivat meitä Grand Canyon osuudella. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta viimeiselle näköalapaikallemme, Angel Pointille saakka ja vetäytyy pilveen meidän vetäytyessämme kanjonilta. Emme ehdi pariakymmentä mailia pidemmälle kun biisoni lauma yllättää meidät positiivisesti. Noin 46 biisonin porukka napsii ruohoa Kaibabin ylänköniityillä. Ja kyllä, on niitä biisoneita villinä ja vapaana Pohjois-Amerikassa vaikka ne 1800-luvun lopussa metsästettiin liki sukupuuttoon. 5o miljoonan kanta romahti alle tuhanteen yksilöön villin metsästyksen tuloksena. Tänään laji on suojeltu ja Pohjois-Amerikassa arvellaan olevan noin 300000-4000000 yksilöä.

Biisoni niityltä emme mene Jakob Lakeen, vaan jatkamme Pageen Karin ja Leenan pyörä luokse... tai läheiseen hotelliin ainakin. Page on Lake Powelin 'pääkaupunki'... no tai portti ainakin 186 mailia pitkälle tekojärvelle. Ketään ei harmita ajaa 80 mailia takaisinpäin. Maisemat kun ovat ihan erinäköisiä valoisaan aikaan. Pagessa käyn toteamassa, että Karin ja Leenan pyörä on tallessa... ja että vastapäinen Honda -liike avaa puoliyhdeksältä. Liikkeen sisällä näkyy olevan lupaava määrä customeita, joten eiköhän sieltä yksi takarengaskin löydy.

Jukkaa eikä Maijaa ei näy Steakhousemme päivällispöydässä... syykin selviää nopeasti. Jukka saannut jostakin HD-turbulenssia napansa takaiselle alueelle. Eikkaa turbulenssit eivät kiusaa. Päivän teeluu-pihvi ja arvosanan 'erinomainen' lisäkommentilla 'paras toistaiseksi'.

---

Yläkuva; Usein osa porukastamme Point Imperialilla, joka Grand Canyonin korkein kohta... 8804 jalkaa Tyynen Valtameren pinnasta.

Toiseksi ylin; Make roikkumassa kanjonin reunakivessä... vapaata pudortusta alla 1600 metriä.

Keskellä; Elise tarkkailee, että putoaako se Make vai eikö se putoa... ei onneksi pudonnut. Paluuprosentti ollut matkoilta aina sata ja tavoitteena pitää se siinä luvussa tämänkin matkan jälkeen... ;)

Toiseksi alin; Biisoni-jengi myöhäisellä lounaalla Kaibab ylänköllä.

Alakuva; Portti Pagen tasangolle... tai alas Glens Canyoniin tarkastelusuunnasta riippuen.

Päivä9 | Gallup - Grand Canyon

2009-07-19T20:17:00.001-07:00

P9 | Gallup - Grand Canyon

802km | +22 - +39 | Pari pientä pilven hattaraa.

Puolikasilta saamme koneet käyntiin ja nokat kohti Arizonaa. Aika vaihtuu taas tunnilla taaksepäin... itseasiassa Arizonassa kaksi aikavyöhykettä. Navajo- ja Hopi-alueet käyvät ameriikan keskimmäistä aikaa ja loppu Arizonasta Tyynen Valtameren aikaa.

First Mesassa Hopi-alueella törmäämme liikuttavaan businekseen. Monivuotinen Hopimies viittoo meidät mukaansa ja pysähtyy pienelle kujalle. Istuu alas ja alkaa lukea meille runoja... sanoo omikseen. Todennäköisesti ovat. Saamme pari käsin kirjoitettua ruutuvihkon sivullista. Tietty muutama dollari vaihtaa omistajaa ennen kuin poistumme kujalta, mutta eivät menneet ainakaan huonoon tarkoitukseen.

Hopi-alueelta lähdemme urakoimaan kohti Monument Valleytä. Jäi edelliseltä matkalta vähän kaivelemaan, että emme ehtineet mennä Monument Valleyn pohjalle ajamaan. Jos olisin tiennyt missä kunnossa tie, ei ehkä olisi jäänyt kaivelemaan, mutta pystyy sitä näköjään ajamaan täysin allroadpyörätitä harrikallakin. Jommin verran enemmän joutuu kyllä keskittymään. Pehmeähiekkaiset alamäet vähintäänkin mielenkiintoisia.

Aikaa palaa Monument Valleyn pohjalla ja soitan Jakob Lakeen, Grand Canyonin majapaikkaamme että ei olla perillä ennen sulkemisaikaa. Lupaavat teipata avaimet oveen kuten tekivätkin.

150 mailia ennen Jakob Lakea saamme vielä extra ohjelmaa. Karin ja Leenan Electran takarengas puhkuu ilmat pihalle. 50 mailia pääsemme kolmella paikkavaahtopullolla Pageen, mutta siinä se. Lähtiessämme Pagen Chevronilta takarengas lupsahtaa vanteelta ja Karin ja Leenan pyörän ajot siinä. Onni onnettomuudessa on, että Chevronia vastapäätä on kaupungin ainoa moottoripyöräliike. Jätämme Karin ja Leenan pyörän Chevronin varastoalueelle ja jatkamme Jakob Lakeen pienen uudelleen organisoinnin jälkeen kahdeksalla pyörällä. Sovimme että haemme pyörän maanantai aamuna.

Päivän viimeiset pari tuntia menevät pimeässä. Harrikoiden plussalistalle on luettava, että niissä on varsin kelpo valot. Kari ajaa minun pyörälläni. Minä Maken pyörällä Make kyydissä ja Jari otti vähintäänkin mielellään Leenan kyytiinsä. Päivän päivällinen jää 'mitä löusimme viimeiseltä huoltsikalta' -päivälliseksi. Omalla kohdallani pakettiin kuivalihaa ja pariin lasiin punkkua. Unenpäätä ei silti tarvinut hakea se taisi tulla ennen kuin pää osui tyynyyn. Mutta kaikesta huolimatta ja ehkä juuri siksi, hieno päivä eikä porukalta loppunut huumori kesken... ;)

Yläkuva; Hopi-intiaanien First Mesaa alhaalta kuvattuna. Itse kylässä ehdoton kuvauskielto

Toiseksi ylin; Koko porukkamme Monument Valleyn laidalla.

Keskellä; Harry Potter maailmassa tämä osa ryhmästä kulkisi varmaan nimellä uskalikot. Eli se osa ryhmäämme joka lähti kanssani alas Monument Valleyn hiekkateille; vasemmalta Jari, Kaija, Hannu, Elise, Ossi, Leena ja Kari... Monumnet Valley Riders Ry ;)

Toiseksi alin; Vähän kuin muinaisella TVH'lla... tusina katsoo ja yksi tekee hommia... ;) ... Make taiteilemassa paikkavaahtopullon letkua venttiiliin.

Alakuva; Kevyellä kenttäpäivällisellä Pagessa... budwaiseria ja sipsejä... olikohan se Vatanen sittenkin väärässä... :)

Päivä8 | Santa Fe - Gallup

2009-07-17T18:35:00.000-07:00

P8 | Santa Fe - Gallup

488km | +20 - +36 | Kaksi pientä pilvenhattaraa.

Joka aamu ensimmäisissä liikennevaloissa tulee mukvan nostalginen olo harrikan putputtaessa alla. Ääni on ihan sama kuin isoisäni vanhan kalastusveneen wikströmissä. Sama tunne tulee tänääkin lähtiessämme Santa Festä nokat kohti Los Alamosta. Ydinkoepilviä ei näy... ;)

Yksin ajavien poikien sivulaukut alkavat olla täynnä tyttöjen eilisen shoppailupäivän johdosta. Pariskuntien omat tavaratilat olivat ennestään täynnä. Onneksi pojat liisaavat kuljetustilaa pusupalkalla tai halvemmalla.

Valle Grande Ballenderin luonnonpuiston ylänköllä on aina yhtä vaikutta. Se on kuin postikortista paikalle tuotu. Hottoa ei Valle Granden laitamilla ole. Saamme nautiskella taivaallisesta viileydestä. Hotto on kuitenkin paikalla laskeutuessamme Albaquerqueen ja sitä riittää sopivasti perille Gallupiin saakka.

Grantissa, 60 mailia ennen Galluppia on mukava ylläri. Siellä vuotuinen Ice & Fire kokoontumisajo. Pyöriä kaupungissa tullessamma parisen tuhatta. Kaksi kertaa sama määrä odotettavissa iltaan ja huomiseen menessä. Eikun parkkiin ja ameriikan rautojen renkaita potkimaan. HD on täällä kova sana, mutta joukossa myös japskeja ja jokunen bemari. HD taitaa kuitenkin olla tässä maassa synonyymi sanalle moottoripyörä. En tiedä tarkkaa suhdetta, mutta takapuolituntumalla kymmenestä bongatusta pyörästä ainakin kahdeksan on hurlidurli.

---

Yläkuva; Kirpputori, huoltoasema ja minimarket (peltihalli) kutostien varressa.

Toiseksi ylin; Kuka kuvaa ja ketä ja Ossi vie kultaista siipeä... siihenkin muuten lisättiin öljyä Santa Fessä... ;)

Keskellä; Hannu ja Kaija Highway6'lla, joka myäs vanha route 1938 saakka.

Toiseksi alin; Tällä ylettyy lyhyemmänkin kuskin jalat maahan. Istuikorkeus noin 50cm... kuutioita 125.

Alakuva; Yksi Ice&Fire kokoontumisajon mutanteista... puoliautopuolipyörä.

Päivä7 | Santa Fe

2009-07-17T18:32:00.000-07:00

P7 | Santa Fe

82km | +25 - +29 | Sol, Sol y Sol

Pyykkituvan ovella on jonoa tullessani sinne viisi vaille yhdeksän. Pääsen jonossa viidenneksi Eikan, Jarin, Penan ja Maken jälkeen. Tilanne ei ole kuitenkaan niin paha kuin ensisilmäyksellä näytti. Jari, Pena ja Make jakavat yhden koneen. Minä ja Eikka toisen. Melkein jonoon tullut tuntematon nainen olisi saanut kolmannen, mutta kääntyi kannoillaan nähtyään meidät.

Minulla on aina ollut periaatteena, että pyörää ei pestä kesken matkan, enkä pese nytkään. Pojat ovat kuitenkin sitä mieltä, että Vegasiin ei voi mennä eilisen vesiesteen ylittäneillä pyörillä. Vien pojat pesulaan. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että yhden kerran olen pyörän pessyt kesken matkan. Se tapahtui viime syyskuussa Seattlessa Pan-America matkalla... koitan välttää, että ei toistu... ;)

Pohojammaa kunnostautui eilen päivällisen jälkeen Cow Boys Girls -ravintolan vieressä olevassa yökerhossa. Alkuyön karaokessa Suomi laulettiin lähtemättömästi Santa Fen kartalle. Yleisö ja karaoken vetäjä olivat intoa piukassa... ;)

Painepesuri irroitti Hannun sivujalan jousen... ainakin se jostakin syystä päätti pudota pesulassa. Todellinen irtoamisen syy lienee jalkakäytävän reuna jonka yli Hannu rysäytti kuuluvasti eilen. Eli pesulasta Santa Fe haurlidurli kauppaan jousta hakemaan ja vuorille. Teemme parin tunnin ajolenkin Santa Fe Ski Centeriin zikzaktietä pitkin ja kipinävanat ryöppyävät astinlaudoista.

Tytöt tekivät tänään miehen työn shoppailemalla aktiivisesti kahdeksan tuntia... siihen ei ole mitään lisäämistä. Itseltäni meni loppuiltapäivä ja ilta Macini kanssa. Ossi epäili että salarakas huoneessa, mutta ihan julkinen rakkaani MacBook se vain... ;)

---

+kuva; Lualuyhtye PKQ (Pohojanmaan Karaoke Quatro). Vasemmalta Kari, Leena, Maija ja Hannu. Ryhmän manageri; Ossi Tuomela. Ryhmän kuvaaja; Kaija Perämaki.

++kuva; sama kuvateksti kuin +kuva... ;)

---

Yläkuva; Jari pesuhommissa... pyörä oli aika katu-uskottavan näköinen ennen pesua.

Toiseksi ylin; Eikan pyörä ennen...

Keskellä; ... ja jälkeen pesun.

Toiseksi alin; Pena vie fättäri kohti Santa Fen Ski Centeria... Jari vasemmalla.

Alakuva; Alamäkeen... takaisin kohti cityä hiihtokeskuksesta.

Päivä6 | Amarillo - Santa Fe

2009-07-15T18:35:00.000-07:00

P6 | Amarillo - Santa Fe

533km | +24 - +32 | Puoliaurinkoa, aurinkoa, 66 sadepisaraa, aurinkoa... :)

Päivällispöydässä kuultua. Mikä erottaa pohojalaasen naisen ja terroristin? Vastaus. Terroristin kanssa voi neuvotella... ;)

Loistopäivä ajaa keilin puolesta... näitä täydellisiin ajopäiviin kuulua säitä tänään. Demokratia jyrää päivällispöydässä edellisenä iltana ja lähtöajaksi kello kasi. Ja ei sitten illalla tullut vielä PeterPanBiken porukoista kahden kilon pihvin syöjää. Jukka tosin lupasi että syyskuussa tulee, kun Jussin kanssa tulee kokonainen porukka pohjanmaalta. lasketaan sen varaan. Yksi pensylvenialainen kaveri näytti illalla mallia ja teki selvää 2kg lätystä lisukkeineen tasan tunnissa.

Aamiainen Adrianissa, puolimatkan krouvissa. Aika pyörähtää tunnin taaksepäin New Mexicon rajalla... ja heti rajan 0-liittymästä Route kaartaa hylättyyn kaupunkiin, jonka neljä kaistaa muuttuva heti keskustan jälkeen hiekkaränniksi ja hetkenpäästä pölyränniksi. Paikallinen TVH oli juuri käynnyt lanaamassa, mikä teki ajamisen harrikoilla vähintäänkin mielenkiintoiseksi... ja pari muksahduksen kaltaista pari pölypilven sisällä tapahtui, mutta ei edes psyykkisiä vaurioita... ;)

Puoli tuntia ennen Santa Rosaa tielle ilmestyy kunnon vesieste... jos ihan tarkkoja ollaan niin se oli kyllä siinä jos ennen tuloamme. Jari pukkaa läpi korkeimmilla vesisuihkuilla ja Jarin Road Glide rapakossa kieritetyltä vesiesteen toisella puolella. Minä vähän nynneröin ja körötin mummoa vesiesteen läpi... mutta niin hondamiehemmekin... ;)

Santa Rosassa visiitti vähön niinkuin osaksi matkaa tulleeseen automuseoon ja aavan maiseman halki Las Vegasiin. Rakennukset Santa Rosan ja Las Vegasin välillä on laskettavissa yhden käden sormin, eli etenemme rivakasti. Vähänkään isommilla teillä porukka etenee aina muodostelmassa kuin pommikonelaivue, mikä harvinaista ryhmässä, joka enimmäkseen oli toisilleen ei-tuttua ennen matkaa... ja näyttää hyvältä peileissä.

Santa Fe'ssä Sage Innin Marissa oli unohtanut syöttää varauksemme hotellin systeemiin, mutta hänen ja meidän onneksi huoneita oli vapaana riittävästi. Eli majoitumme Santa Fen vakiotukikohtaamme. Pohjalaisten naisten tehokkuus näkyy taas heti saatuamme huoneet. Ennätän tuskin saada avainta virtalukosta kun Maija ja Kaija kiitävät pyykkipussit kainaloissa kohti pesutupaa.

---

Yläkuva; Elise toteuttamassa itseään Cadillac Ranchilla... kaikissa meissä asuu pieni grafittiartisti?

Toiseksi ylin; Virallinen puolimatkan kuva Adrianissa... huomaa järjestys. Pojat polvillaan ja tytöt seisaallaan.

Keskellä; Jari ylittämässä vesiestettä... kuvaaja ei pahus vieköön ehtinyt mukaan parhaimpaan roiskumiseen mutta roiskuu vielä tässäkin.

Toiseksi alin; Leena ja Marilyn... taitaisin kyllä ottaa mieluiten ensimmäisen mukaan konepyörämatkalle.

Alakuva; Konepyöräkuljettaja Kaukinen 84 -tiellä nokka kohti New Mexicon Las Vegasia, joka poikkeaa oleellisesti Nevadan las Vegasista.

Päivä5 | Sapulpa - Amarillo

2009-07-15T18:32:00.001-07:00

P5 | Sapulpa - Amarillo

598km | +27 - +41 | Ei pilven hattaraa... ;)

Jukka tekee Sapulpan päivällisellä vakuutavan suotituksen. Ossi heittää herjana, että vartti aikaa syödä kun puolen kilon teeluupihvi tulee Jukan eteen. Kahdeksan minuuttia myöhemmin Jukalla on vain luu kädessä. Mestari ainesta jos ajatellaan huomista Big Texan Ranchin kahden kilon pihviä. Kukaan PeterPanBiken matkalaisista ei ole vielä sitä yrittänyt tunnissa syödä. Nyt meillä on matkassa ainakin potentiaanilinen konepyöräkuljettaja. Kattotaan jos Jukka huomenna innostuu.

Aamu ei ole paljoa iltaa kylmempiä... mittarissa 27 astetta plussaa kun koneet hörähtävät käyntiin seiskalta. Puoltatoistatuntia myöhemmin ne pysähtyvät Chandlerin keskustassa Country Kitchen ravintolan kohdalla. Loistava Family Daineri ajalta ennen ketjuravintoloita.

Matka taittuu aurinkorasvan ja veden kuluessa. Clinton ja sen oiva Route66 .museo on kohdalla iltapäivän alussa. Paria tuntia myöhemmin Sayren kaupunginmuseo... tai jotakin sinnepäin. Kahden Suomen kokoiseen Texasiin ajamme iltapäivän loppupuolella... ja siinä tulee pohojammaan väelle äkkiä kotoonen olo. Silimä lepää ei törmää turhiin esteisiin... ;)

Konepyörät pelittävät kuten niinden pelittää... ainoastaan Penan FatBoy ja minun Softail ovat vähän öljyhormoja. Pikkuriesana minulla bensamitttari joka on jatkuvasti sitä mieltä, että tankki on tyhjä vaikka ei ole. Mutta suotakoon se bensamitarilleni jos se siitä onnelliseksi tulee.

Päivän ensimmäinen pilvi näkyy horisontissa Amarillon näkyessä. Amarillo tulee kuitenkin ensin ja heti seitsemän jälkeen ensimmäset ryhmästämme; Leena ja Kari ovat uimaaltaassa.

---

Yläkuva; Luu kädessä. Kahdeksan minuuttia sitten Jukalla oli luu lautasella ja sen ympärillä puoli kiloa lihaa. Selvä PeterPanBiken ennätys!

Toiseksi ylin; Ameriikan aamiainen mallia perus. Kanamunaa, kinkkua, hasbrowneja, paahtoleipää, kahvia ja turemehua. Hartaan asian ääressä; Jari, Make, Pena ja Eikka.

Keskellä; Näkee tuosta pyöränparkkeerauksestakin kuka on pohjanmaalta ja tottunut että tilaa on.

Toiseksi alin; Sayren kaupunginmuseon kyltti.

Alakuva; Perillä. Pyöriä purkamassa; Eikka, Jari, Kari ja Leena.

Päivä4 | Lebanon - Sapulpa

2009-07-13T17:07:00.000-07:00

P4 | Lebanon - Sapulpa

456km | +21 - +41 | Sumua, puoliaurinkoista, kokoaurinkoista.

Pienessä galliailaisessa kylässä olisi aamulla oltu varmoja, että taivas on pudonnut niskaan. Minäkin epäilin niin tapahtuneen katsoessani ulos. Kaikki oli verhoutunut harmaaseen usvaan. Mutta mielet eivät usvassa. Koneet käyntiin ja matkaan. Jukallakin kaikki avaimet tallella ja lukot oikein päin.

Usva on poissa Springfieldissä... ja muutaman tunnin on tauoilla hyvä kysymys; sadekamppeet vai aurinkorasvaa. Kansasissa on selvää, että vain aurinkorasvaa. Moottoriturpa Melba on paikalla Gelanassa ja paistaa meille hampurilaiset kierreranskalaisilla. Pinssia, tarraa ja paitaa lähtee matkaan Kansasista myös. Pohjalainen naisenergiamme näkee outletin siellä toisen täällä, joita en itse ole huomannut koskaan... pojat pongaavat luonnostaan moottoripyöräliikkeet ja tytöt luonnostaan outlettejä?

Oklahomassa lämpömittari kohoaa kuin avaruussukkula Floridasta. Cleremoressa sanat Ice Cold Beer vanhan hevostallin seinässä saavat jarrupalat kulumaan. Tulsan ohitustie tuntuu Death Valleyltä viileänä päivänä. Hetken käy mielessä vetää kulkueemme keskustan läpi... päätän kuitenkin olla tekemättä sen... 40 mittarissa iltapäiväruuhkan aika. Ei ehkä loistava ajatus mennä seisomaan 400000 asukkaan Tulsan ruuhkiin. Ns. Suur Tulsan alueella noin miljoona asukasta ja itse Tulsa Oklahoman toiseksi suurin kaupunki. Sapulpassa puoli kuudelta. Tytöt suunnistavat uimaaltaalle, pojat Freddien baariin... minä Macin ääreen.

Yläkuva; Apulaistankintäyttäjä Kaukinen työnsä ääressä... potentiaalista ainesta on bensapojaksi... :)

Toiseksi ylin; Neljä naista Routella.

Keskellä; Kansasin rajan tuntumassa oleva pätkä vanhinta käytössä olevaa alkuperäistä routea. Kari ja Leena etummaisina. Kaija ja Hannu punaisella pyörällä perässä. Pena taaimmaisena.

Toiseksi alin; Afton Cityn pääkadun iltapäiväruuhkaa. Routen varrella monilukuinen määrä pieniä kaupunkeja joiden loistava tulevaisuus on takana.

Alakuva; Seinämaalaus Biker -baarin seinästä Cleromoressa... yes, oli myös Ico Cold Beeriä.

Päivä 3 | Springfield - Lebanon

2009-07-12T21:42:00.000-07:00

P3 | Springfield - Lebanon

459km | +23 - +27 | Puoliaurinkoista, täyssadetta, puolisadetta, puoliaurinkoista.

Aamu alkaa lukkosepän hommilla. Jukka on onnistunut tekemään sellaista mitä en tiennyt mahdolliseksi. Lukitsemaan jarrulevylukon avainpesä vanteen napaan päin. Periaatteessa lukkoa ei pitäisi saada kiinni ilman avainta, mutta niin oli vain illalla mennyt lukkoon ja aamulla oli iso tenkkapoo miten sen saa auki kun avainta ei vanteen navan puolelta lukkopesään saa. Leatherman esiin ja avaimen perä veks. Puolen tunnin punnertamisen jälkeen Make saa avaimen ujutettua lukkopesään, Pena sahattua sen pään minimiin ja minä väännettyä väkisin pihdeillä lukon auki. Maijalle olisi kyllä ollut useita vapaita takapenkkipaikkoja, mutta nyt jäi ikuisesti selvittämättä miten Jukan olisi käynyt jos lukkoa ei olisi saatu auki... ;)

St Louisiin tassut pysyvät kuivana. Mutta heti päästyämme Eero Saarisen Gateway Archin sisään taivas avautuu. Säiden Jumalat menevät suihkuun... reippaaseen sellaiseen, eivätkä tule sieltä pois vaikka juomme cookie kahvit ja toisetkin. Pyörät ovat parkkitalon katolla... kipitämme pyörille ja ajamme kiireen vilkkaan pysäköintitalon katolliselle tasolle pukemaan rukan keltaiset ja mitä muita sadevarusteita niitä onkaan. Puolentoista tunnin jälkeen säiden jumalat ovat puhtaita ja sade loppuu. Luovumme keltaisista Rukista ja mitä muita sadevarusteita niitä onkaan Jesse Jameksen museon pihalla. Jesse ei ole paikalla.

Päivän päättärillä. legendaarisella Munger Moss hotellilla olemme kahdeksalta ja tuntia myöhemmin menossa Ramonan ravintola Shuttlella syömään. Tavaksi on tullut, että Ramona tai hänen miehensä ajattaa meidät ravintolaan ja takaisin. Kävelyetäisyydellä olisi tietty Bell's ravintola, mutta se uskovaisten omistama ja mitään Pepsiä vahvempaa ei ole tarjolla.

Yläkuva; Eino Olive Cityssä tankilla

Toiseksi ylin; Leena ja Kari Missourissa

Keskellä; Kaija ja Hannu Illinoississa

Toiseksi alin; Hannu, Ossi, Elise ja Leena menossa syömään Ramonan Chevy V10 jotakin takimmaisella penkillä.

Alakuva; Make, Pena, Jari (tutkailee kuvassa saapaitaan) ja Kari tulossa syömästä Ramonan Chevy V10 jotakin toiseksi etummaisella penkillä.

Päivä2 | Chicago - Springfield

2009-07-11T18:08:00.000-07:00

P2 | Chicago - Springfield

342km | +25 - +30 | Puoliaurinkoisesta aurinkoiseen... ;)

Isona kun tulen kokeneeksi matkaajaksi muistan aina laittaa tarpeeksi aurinkorasvaa... tänään tuli taas kerran Petteri Punakuono... liekö geenivika? Ja vaikka onkin niin reklamointi vanhemmille lienee turhaa enää tässä vaiheessa.

Päivä aukenee lämpimän kosteana... jopa trooppisena jos Arizona tai Nevada vertailukohtina. Muutaman harrikan päällä taitaa mieli myös käydä trooppisena kiihdyttäessämme Interstate 290'lle kohti Chicagon keskusta. Peilivinkkelistä jonkin verran ohjelmaa pyörien päällä, mutta kaikki menee hyvin ja pääsemme tasaantumaan oikeaan reunaan. Harlem Avenuelta, jossa Eagle Ridersin vuokraamo on, on vähän viheliäistä tulla nelikaistaiselle täydelle moottoritielle kun ramppi tulee vasempaan reunaan.

Eagle Ridersille vähän pyyhkeitä kun kaikki pyörät eivät olleet mitä olivat varausvahvistuksessa vahvistaneet. Einolle oli tulossa Softail vaikka Road Kingin olivat vahvistaneet. Mutta ei tuo iso murhe. Vaihdoin Electrani Einon Softailiin ja kaikki olivat onnellisia. Ajan itseasiassa Softaillillä mielummin kun siinä mukavampi ajoasento omille mitoille ja muutenkin kevyempi ja ketterämpi. Electran olen yleensä valinnut lähinnä ison takalaukun vuoksi... Mac on siellä aina turvassa trooppisen kuuron sattuessa... ;)

Chicagon keskusta on rauhallinen ja pääsemme nopsasti Michigan -järven rantaan napsaamaan virallisen lähtökuvan. Jukka on sitä mieltä, että Chicagon keskustassa paljon samaa kuin Parkanon keskustassa. Täytyy varmaan käydä vertaamassa... löytyy se varmaan jonkin kokoinen kerrostalo Parkanostakin.

HD't tulevat nopeasti tutuiksi ja alkaa yhtä nopeasti näyttämään siltä, että matkassa kokeneiden motoristien jouhevasti etenevä porukka. Electra Glidejen musakoneet kuuluvat jauhavan amerikan viikonloppuun ja matka taittuu Illinoissin maissipeltomaisemissa. Itsetunnotkin taitavat tällä Routella olla kohdallaan. Itseni lisäksi matkassa kahdeksan pohjanmaalaista... eivätkä loppujen neljän vakkasuomalaisen itsetunoissa tunnu puutteita olevan. Taitaapi jälleen tulla erinomainen matka... ;]

Yläkuva; Eagle Ridersin vuokraamon pihalla valmiina sukeltamaan liikenteen sekaan.

Toiseksi ylin; Varmaan noillakin voisi Routen tehdä... pari päivää tarvisi kuitenkin lisää aikaa varata.

Keskellä; Virallinen lähtöpotretti Routen alusta Michigan järven rannalta. Takarivissä vasemmalta; Kari Saarinen, Eino Tammiranta, Leena Saarinen, Markku Kaukinen, Elise Tuomela, Ossi Tuomela, Hannu Peräkorpi, Kaija Peräkorpi ja Jari Ukkonen. Alhaalla vasemmalta; Pentti Hurme, Jukka Vanhamäki, Maija Vanhamäki ja Peter Ruotsalo.

Toiseksi alin; Ameriikan lippu, Suomen lippu, Jari ja Make huikopalataukopaikaltamme.

Alakuva; Abraham Lincolnin vaalivankkurit vuodelta 1860... ja yes Lincoln voitti vaalit ja oli pressana vuodet 1861-65... olisi ollut pitempääkin kun valittiin toiselle kaudelle mutta tuli murhatuksi.

Päivä1 | Los Angeles - Chicago

2009-07-10T21:16:00.000-07:00

P1 | Los Angeles - Chicago

0km | +22 - +29 | aurinkoa ja puoliaurinkoa

Lento Chicagoon lähtee ajallaan... tosin pimeä lento. Cabiinissa ei muita valoja kuin henkilökohtaiset lukuvalot. Omani näyttää naapurin naamaan, joten turha toivo lukea... mutta onneksi tietokoneet on keksitty. Oleva MacBookkini on pomppinut moottoripyörän takalaukussa nyt 47000km ja edelleen hengissä. Los Angeles - Chicago lennon paras anti on kuitenkin uusi oksennuspussi. En ole koskaan aikasemmin osunut Unitedin Airlanesin koneeseen, joten se puuttui kokoelmasta... kokoelmastani johon kelpaavat ainoastaan käyttämättämättömät pussit.

Laskeudun Chicagoon noin ajallaan ja kahdeksalta olen hotellimme Steakhousessa ryhmäni kanssa, josta osa saapunut Chicagoon jo pari päivää sitten ja osa tänään... vähän tökkien mutta saapuneet. Amsterdamissa lentokoneen käsujarruvalo ei meinannut sammua eikä pariin tuntiin sammunutkaan ja perillä ei hotellin shuttlea näkynyt pariin tuntiin... joten tänään saapuneet eivät ole enää aivan pirteimmästä päästä... ;)

Tälle heinäkuun 09 Routelle elämän tarkoitusta ovat lähdössä toteuttamaan; Ossi & Elise Tuomela, Kari & Leena Saarinen, Hannu & Kaija Peräkorpi, Jukka & Maija Vanhamäki, Markku Kaukinen, Eino Tammiranta, Pentti Hurme ja Jari Ukkonen... kaiken kaikkiaan meitä on 13 yhdeksän pyörän päällä. Electra Glidet ovat selkeä enemmistö. Niitä peräti viisi. Road Kingiä, Fat Boyta ja Street Glideä yksi kutakin... ja jälleen yksi Gold Wing harrikkakuskien parjattavaksi... ;)

Käyn amerikassa ajamisen ja ryhmässä ajamisen pääasiat läpi ja päästän seurakuntani lataamaan akkujansa aamuksi. Oma unenpää saattaa olla vähän hakusessa, kun olen nukkunut monta yötä hyvin ja nyt tullut kaksi tuntia aikaisemmasta ajasta. On se uni kuitenkin tullut 48 vuotta ilman suurempia ongelmia... ja mielelläni lahjoittaisin osan unenlahjoistani vaimolleni Ritvalle. Täytyy kuitenkin tällä matkalla koittaa pitää huoli, että ryhmän ei tarvitse aamulla herätellä matkanjohtajaa... ei ainakaan kovin montaa kertaa... ;]